"Monta elämää takana, uusi edessä. Jo hyvin varhain on herännyt sellainen tunne, kuin Amon tietäisi jo mitä tuleman piti. Kuin se olisi jo tehnyt tämän kaiken ainakin kerran aikaisemmin. Rohkea ja kylmäpäinen hevonen, joka kantaa itseään kuin kuninkaallinen: arvokkaasti ja hillitysti."
Musta tamma on niitä hevosia joista kaikkien on helppo pitää: Se on hyvätapainen ja fiksu, joka ei ole moksiskaan edes uusista tilanteista. Voisi sanoa että se ei ole tyypillinen tamma isolla T:llä, miten monesti kuvaillaan. Arkirutiinit sujuvat pehmeillä otteilla ilman ylimääräistä häsläämistä hyvin, oli kyseessä sitten tavan hoitotoimenpiteet tai vaikka eläinlääkärin tai muun säännöllisen huoltotoimen suorittaminen. Ei ole tarvinnut mietoakaan rauhoitusta kengittämiseen tai hampaiden raspaamiseenkaan.
Jos käsittelijäksi osuu joku jolla on kova käsi tai terävä toimintatapa, niin vastassa ei ole arvokkaasti toimiva kansikuvahevonen vaan hetki hetkeltä happaneva tamma. Ensin alkaa ihan vain luimiminen ja oman tilan kasvattaminen yrittämällä esim. taluttaessa kulkea mahdollisimman etäällä taluttajastaan. Jos hienovaraiset vihjaukset ei riitä, alkaa myös näykkiminen.
Tähän päivään mennessä tilanne ei ole koskaan yltynyt kuopimista tai näykkimistä pidemmäs, mutta on ihan realistinen mahdollisuus että seuraavaksi alkaisi kavio huitoa muutakin kuin lattiaa.
Amon oli vasta pilkkeenä silmäkulmassa kun Kozlovit olivat tekemässä siitä kauppoja: astutus oli tehty jo, ja eläinlääkäri oli ensimmäisen kerran onnistunut toteamaan tamman kantavaksi. Odotettavissa olisi lähes varmasti kouluratsatuksen korkeille radoille asti yltävä tulevaisuuden lupaus.
Marshallia ei olisi yhtään haitannut lisätä omien ratsujensa joukkoon näin lupaava yksilö, mutta tarkoitus oli alusta saakka että tämä varsa hankittaisiin nuorimman Kozlovin tulevaisuutta varten: eli Miroslaville.
Niin isä kuin poikakin, koska Miroslav oli jo ennen ponivuosien päättymistä vakaasti päättänyt että vielä jonain päivänä haastaisi oman isänsä kouluratsatuksen huipulla. Koska siihen oli vielä aikaa, vastahan hän siirtyi kilpailemaan hevosilla, hankittiin pojalle alkuun toinen hyvä ratsu jonka kanssa päästä jatkamaan uraa kilpakentillä. Siksi varsan hankkiminen oli parempi kuin hyvä idea: se saisi kasvaa rauhassa ja Miroslav pääsisi osallistumaan alusta asti sen ratsukoulutukseen.
Siinä vaiheessa kun varsa olisi valmis, olisi sen ratsastajakin.
